Astronautti

Tuo tumma mies, joka nukkuu vieressäni, kun herään aamulla, änkee itsensä minun puolelle sänkyä.
Aamuhaleja.
Ja minua hermostuttaa kun meinaan joka aamu pudota sängystä.
Suomalaiselle riittäisi vähän vähemmätkin halailut, sanoisinko kerran, pari kuussa.
Tänä aamuna huudahdin:
"Mene omalle puolellesi! Putoan sängystä."
Sörtsö vastasi:
"Ei haittaa. Sun puolella on matto."

Ei sen puoleen, nyt on sen verran onnellinen olotila, että vaikka putoaisinkin kivilattialle ilman mattoa ja löisin vielä päänikin, hymyilisin vaan.
Syy hölmön onnelliseen olotilaani on, että ensi viikolla lennän  Suomeen lomalle.
Täältä tullaan sauna ja kaalikääryleet.

Lennän Suomeen sinivalkoisella koneella, suomalais-assisialaisen sydänystäväni Riitan kanssa.
Kiva kiva.
Tai sitten ei.
Kaksi lentopelkoista.
Ajateltiin kysyä lentoemännältä, jos voitaisiin olla koneen nousun ajan vessassa.
Onkohan Finnairilla sellaista palvelua?

Eräs italialainen nainen, nimeltään
Samantha Cristoforetti, ei taida pelätä lentämistä.
Lähti ennen joulua hiukan pidemmälle lennolle ja vähän kauemmaksi.
Avaruuteen  seitsemäksi kuukaudeksi.
Astronautti.
Ensimmäinen italialainen naisastronautti, kolmas eurooppalainen naisastronautti ranskalaisen ja englantilaisen jälkeen.

Kuvittelin, että siellä ne astronautit kelluvat ilmassa avaruussukkulassa päivät pitkät seiniä tuijotellen.
Siltä se ainakin näytti kun miesastronautit olivat asialla.
Kunnes näin Samanthan avaruudessa.

Samantha väsäsi joulun lahjoineen avaruuteen, ja heilutteli iloisesti hyvän joulun merkiksi meille maapallolaisille.
Me naiset kun ei selvitä hengissä ilman jouluhössötystä.

Samantha kuuntelee Pink Floydia,
valokuvailee avaruudesta maapallon valoja, varjoja ja revontulia, ja Eiffel-tornia ja Gran Canyonia.
Twittailee terkkuja Italiaan ja bloggaa tunteistaan, tutkimuksistaan, tapahtumistaan.
Huomenna suorassa lähetyksessä Italian TV: ssä  Samanthan haastattelu ja uteliaiden  ihmisten kysymyksiä avaruudesta.
Minäkin aion tehdä kysymyksen.

Miltä avaruudessa haisee?