Vaalit ja siiderit

Enemmän ja vähemmän vuosia Italian Umbriassa asuneet suomineidot
päättivät hoitaa vaalivelvollisuutensa ja oikeutensa ennakkoäänestyksessä Suomen eduskuntavaaleissa.
Viisi naista: Varja, Riitta, Tina, Laura ja minä.
Koko Suomi edustettuna Lappia lukuunottamatta: Turku, Alajärvi, Helsinki, Jyväskylä ja Tampere.

Mihin siis lähdetään äänestämään?
Firenze vai Rooma?
Päädyimme Firenzeen, koska kaupunki pienempi ja inhimillisempi, helpompi löytää Suomen konsulaattikin.
Tässä vaiheessa Riitta kyllä jo yritti ehdottaa Rimini - Riccione  suuntaa, ja melkeinpä samantien pakkaili bikineitä matkalaukkuun.
Ja minäkin innostuin välittömästi etsiskelemään hotellia yöksi rantabulevardilta, missä samba soisi läpi yön.

Kunnes putosimme takaisin maanpinnalle, velvollisuus ennenkaikkea.
No, ei Firenzekään hullumpi äänestyspaikka ole.

Menimme Firenzeen junalla, jonka jokaisessa 4 - hengen istuinpaikassa istua kökötti joku italialainen yksinään.
Näköjään italialaisetkaan eivät tykkää istua toisten viereen, vaan mieluummin istuvat yksin ikkunasta ulos tuijotellen.
Onneksi viimeinen vaunu oli tyhjä, niin majoittaiduimme sinne.
Siitä tuli viidessä minuutissa iloinen Suomi-vaunu, sillä yllättäin Trasimenojärven pysäkiltä hyppäsi kyytiin vielä mukava suomalaispariskunta Pekka ja Hannele.
Erityisen mukavia heistä tuli meidän silmissämme siinä vaiheessa, kun Hannele kaivoi laukustaan esille salmiakkiaskin.
(Askin nimi on salaisuus, en viitsi ilmaiseksi mainostaa.)
He olivat lomalla Umbriassa.
Totesimme taas, miten maailma on pieni,  ja suomalaisia joka kulmalla.

Perillä Firenzessä pyyhälsimme välittömästi äänestämään.
Tunnelma vaalipaikalla oli välitön, ja monet ulkosuomalaiset pyörivät pitkin käytäviä kysellen ja täytellen henkilötietoja papereihin.
Kun ei ole asunut kymmeniin vuosiin Suomessa, niin pienetkin käytännön asiat voivat olla outoja.

Meillä oli ollut junassa omat vaalikeskustelumme, järkeviä ja järjettömiä kommentteja.
Pieniä informaatiorakoja löytyi meidän tiedoista tämän päivän Suomen politiikasta.
Minä ehdotin Riitalle, kasvissyöjälle, äänestettäväksi  "Pinaattipuoluetta",
johon Tina : "Leila, se on Piraattipuolue, olet lukenut väärin."
Ai.

Firenzessä oli +23 astetta, ja aurinko porotti , joten äänestyksen jälkeen vaelsimme porukalla piazzan terassille lounaalle.
Tilattiin kylmät viinit ja toscanalaiset pastat, ja siristeltiin silmiämme rupatellessa, ja ohi kulkevia turisteja katsellessa.
Turistit kävelivät shortseissa ja sandaaleissa, reput selässä, jäätelötötteröt käsissä.
Me istuimme terassilla kevättakeissa, huivit kaulassa.

Mitä pitemmälle iltapäivä meni, sitä kuumemmin aurinko porotti, joten aloimme mekin riisumaan takkejamme, sillä seurauksella, että tunnin kuluttua jokaisella käsivarret ja rinnus punottivat auringosta. Kiertelimme laiskasti Firenzen vanhaa keskustaa, kunnes istahdimme espressolle  tyylikkään näköiseen kahvilaan.
Olimme jo istuneet alas pöydän ympärille ja tarjoilija tuonut meille listankin, kun huomasime, että
hinnatkin olivat tyylikkäät.
Espresso Italiassa maksaa alle euron, täällä se oli 4-euroa. Olut 12-euroa.
Huh Huh!
Periaatteesta boikotoimme mokomia hintaeroja.
Laskimme kolmeen ja nousimme kaikki yhtäaikaa pöydästä poistuen paikalta, ja minä vielä "vanhana ongelmanuorena" huutelin tarjoilijan perään: "Törkeet hinnat teillä!"
Tarjoilija ei sitä kyllä kuullut.
Ehkä parempi niin.
Kehtaan sitten joskus tulla vielä takaisinkin Firenzeen.

Nyt alkoi olemaan naisilla kova jano.
Laura alkoi  juttelemaan:
"Tämä on ihan sellainen Suomen kesän hellepäivä, kun kaikki istuu terassilla ja juo siideriä."
Ja siinä me sitten porukalla haaveiltiin Suomen kesästä ja siideristä, sitä kun ei Italiassa juoda.

Italiassa, Firenzessä haaveillaan Suomen kesäisestä terassista.
Suomessa kesäisellä terassilla haaveillaan Firenzestä.

Ulkosuomalaiselle ulkomaasta on tullut kotimaa,
ja kotimaasta ulkomaa.

Mutta nyt oli meillä säkää!
Lösähdettiin rättiväsyneinä ja läkähtyneinä ekan terassin tuoleille mikä eteemme tuli.
Seinät oli  vuorattu oluttuopin kuvilla.
Suu huusi olutta.
Varja tutki listaa ja yhtäkkiä kiljaisi:
"Hei likat! Täältä saa siideriä!"

Sittenhän me jouduttiinkin juoksemaan asemalle, ettei jäätäisi junasta.
Voihan siideri!

Ps. Ohessa muutama kuva päivästä.