Hymyilen

Italiassa ei ole ollut 135-vuoteen näin kuumaa heinäkuuta kuin tänä vuonna.
Lämpötila on noussut jo viikkoja joka päivä yli +40 asteen.
Kerron teille, miten selviän joten kuten  siedettävästi tästä elämästä kiertoilmauunissa, jos vaikka joku teistä lukijoista on lomalla Italiassa näinä päivinä.

Herään aamulla seitsemän aikaan, ja juoksen laittamaan ikkunat kiinni, jotta lämpö ei pääse asuntoon.
Yön nukun kaikki ikkunat auki, selkosen selällään,  sillä ne ovat ainoat tunnit, että sisälle pääsee yöllistä raikkaampaa ilmaa, mikä ei sekään mene Suomen hellerajan alle.
Ensimmäiseksi aamulla lähden tunnin lenkille, sillä kahdeksalta on jo liian kuuma, ja lenkkeily ei ole enää nautintoa, vaan hampaiden kiristelyä ja huohottamista.

Kotiin tultuani teen nopean pintapuolisen siivouksen, tai  silitän kaksi  vaatekappaletta.
Ei sitten muuta.
Jos vain mahdollista, vietän päivän sisällä pimeässä ikkunaluukut kiinni.
Puhkun loppupäivän, tekemättä yhtikäs mitään, ja odotan iltaa ja auringonlaskua.

Eilen yritin käydä shoppailemassa ale-myynnissä, mutta 2- minuuttia auringossa, aika autolta ilmastoituun myymälään teki jo tenää.
Kyse ei ole enää pelkästä hikoilusta, vaan seisovasta "tulikuumasta" ilmasta, mikä saa sinut huonovointiseksi, hermostuneeksi ja väsähtäneeksi. 

Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään näin kuumassa, vaikka siihen vuosien myötä hiukan tottuukin.
Olen oppinut valitsemaan  liikkumiseen vain ilmastoituja paikkoja, kuten en kävele kaduilla auringon möllöttäessä niskaani, vaan valitsen kaupungin keskustaan vievät ilmastoidut liukuportaat.
Myös kirkot, kaupat, toimistot ja kahvilat ovat hyviä hetken viilentymispaikkoja.
Kirkot ovat aina viileitä ja muualla hurraakin sitten ilmastointi.
Kiva käydä ruokakaupassa ja ängetä pää pakastimeen jäisten lihojen ja vihannesten sekaan.

Vaatteet näinä päivinä ovat liehuvia, ohuen ohuita, hihattomia kesämekkoja, jo  t-paidan hihat tuntuvat takilta tässä kuumuudessa.
Kengät avonaiset varvassandaalit, jotta jalat saavat ilmaa, balleriinoissa varpaat litistyvät hiestä.
Pitkät hiukset ponnarilla, ettei niska valu hikeä koko päivän niskahiuksien alla.
Kampaajalla käydään sitten taas syksyllä.
Nyt on sotkuponnariajat.

Hätä keksii  myös keinot :
Eräänä iltapäivänä jouduin lähtemään ulos kuumimpaan aikaan; kastelin vaatteeni lavuaarissa, ja laitoin ne sitten märkänä päälleni.
Helpotti kummasti  puolisen tuntia, kunnes vaatteet olivatkin  taas kuivat.

Jos olet lomalla merenrannalla, niin nauti aamuisista kävelyistä rantaviivaa pitkin, kun aurinko on vasta nousemassa.
Tunnelma on  uskomattoman seesteinen, sillä suurinosa lomalaisista nukkuu vielä, vain kalastajat hiipuvat rantaan tuoreilla merenelävillä lastattuine veneineen.
Ilmassa tuoksuu meri.
Istu rantakahvilaan ja juo cappuccino ja syö juuri uunista pulpahtanut lämmin cornetto.
Nauti maisemasta, ja meren aaltojen huminasta.

Ota aurinkoa vain aamuisin n.klo.11 asti, tai iltapäivisin  klo.16 jälkeen, muina aikoina auringonotto on kärsimystä ja vaarallistakin.
Monet italialaiset istuvat lomansa varjossa, aurinkovarjon alla, ja palaavat kotiin kauniisti ruskettuneina.
Täällä aurinko ruskettaa varjossakin.
Käy lounaalla jossain rantaravintolassa nauttimassa niistä aamulla  kalastajien kalastamista tuoreista merenelävistä ja kylmästä valkoviinistä.
Piiloudu sitten iltapäiväksi ilmastoituun hotellihuoneeseen viettämään siestaa, nukkuen Prinsessa Ruususen unta, kunnes keskipäivän polttava aurinko hellittää otettaan.

Itse rakastan istua iltaisin klo.19-jälkeen rannalla, kun aurinko laskeutuu hiipien kohti taivaanrantaa ja hiekka on vielä lämmintä mutta ei kuumaa varpaiden alla. Joka puolella huokuu illan rauha.
Istumme  Sörtsöni kanssa hiekassa ja nautimme pizzaa  ja proseccoa.
Ranta hiljenee turisteista ja me olemme vain me, meri ja aaltojen taakse piiloutuva aurinko.

Kesäillat ja yöt ovatkin  sitten asia erikseen.
Niiden vuoksi jaksaa nämä hullun kuumat päivätkin.
Kukaan ei nuku,  vaan terassit, ravintolat, piazzat ja kadut täyttyvät iloisista ihmisistä, kaupungissa, maalla,merenrannalla, jokaisessa Italian kolkassa.
Eletään yöllä, kun kuuma ilma on muuttunut kesäillan lempeäksi tuuleksi ja aurinko on jo toivottanut hyvät yöt, jättäen tilaa tähtitaivaalle pimeään yöhön.
Puheen pulina ja haarukoiden kilinä kuuluu joka rantaterassilta.
Rantabulevardilla kävelevät nauttivat jäätelöistään,  ja pianobaareissa ja tanssipaikoissa hörppäillään kylmiä juomia ilonpidon ohessa.

Tänä iltana olen Spoletossa.
Kello on yli 1- yöllä; nojaan olohuoneen ikkunalautaan ja hengitän yöllistä ilmaa avonaisesta ikkunasta.
Kaukaa kuuluu naurua ja hiljaista musiikkia.

Hymyilen.